lauantai 7. maaliskuuta 2009

Luovuuden karkeloihin tahtoisin!

Tarvitset sitä jokapäiväisessä elämässä jo valitessasi päivälle kiinnostavaa asukokonaisuutta. Tästä kyvystä on suunnattomasti apua myös vaikkapa kylppäri- tai keittiörempassa. Hyödyt tästä ominaisuudesta mitä erilaisimmissa ongelmanratkaisutilanteissa. Kyseessä on ominaisuus, jota toisilla on enemmän tai vähemmän, mutta jota voi harjoittelemalla varmasti vetristää ja kehittää. Siis ystävämme ja pelastava apurimme, luovuus.

Valitettavasti "tavallisissa" (lue: mitään erityisaineita painottamattomissa) lukioissa luovien aineiden osuus on jäänyt hälyttävän vähäiseksi, kun muut "tärkeämmät" aineet ovat kiilanneet edelle. Omassa lukiossani - joka ei muuten ollut mikään pienimmän perähikiän edustaja - luovien aineiden tarjonta rajoittui lähes yksinomaan muutamaan hassuun, typerästi kurssitarjottimelle sijoiteltuihin, kuvataiteen ja musiikin kursseihin. Ai niin, jokin puhekurssi oli myös tarjolla, jota en tietystikään kyennyt survomaan lukujärjestykseeni niiden pakollisten aineiden vuoksi. Kuten jokainen koulua käynyt tietää, pelkkien lukuaineiden paahtaminen on yhtään luovuuteen taipuvalle tyypille varsin puisevaa. Ei siis ole mikään ihme, kun depressiota potevien oppilaiden määrä vain kasvaa.

On käsittämätöntä, että etenkin ilmaisutaitoa syrjitään -tarkoitan sanan kirjaimellisessa merkityksessä - lukioiden opetussuunnitelmissa! Pelkkiä lukuaineita paahtamalla tulee harvemmin tosielämän menestyjiä, sillä menestymiseen tarvitaan paljon muutakin kuin matemaattisia taitoja ja levähtänyttä takalistoa. Siihen tarvitaan ennen kaikkea kunnianhimoa, mutta myös esiintymistaitoa. Ilmaisutaito on siis äärimmäisen hyödyllinen taito ammatinhaussa ja työelämässä. Maailma on täynnä ei-niin-ammattitaitoisia menestyjiä, jotka ovat raivanneet tiensä menestykseen juuri taitavalla ja vakuuttavalla esiintymistaidollaan. Valitettavasti, omien kokemusteni perusteella, me suomalaiset tulemme pysymään edelleen syvällä kuoriemme uumenissa, ellei lapsia ja nuoria totuteta ja kannusteta jo varhain esiintymään.

En kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki kakarat tulisi väkipakolla raahata lavalle improvisoimaan Saku Sammakon tahdissa, koska tarvitsemme toki edelleen myös niitä pohtivia professoreja. Pointtini on kuitenkin se, että ilmaisutaitoa tulisi opettaa pääsääntöisesti enemmän, sillä se on tärkeä voimavara jo ihan yksilön arkielämässä - talouselämän myyntitapahtumista puhumattakaan.

Tuntuu, että Suomen yrityselämässä yleensäkin kaikki luovuutta vähänkin vaativat tehtävät pyrittäisiin sivuttamaan yhden "älykön" huitaisulla, kun esimerkiksi rakkaassa naapurimaassamme Ruotsissa monien yritysten markkinointi-ideat on yhdessä pohdittu ja suunniteltu alusta loppuun. Ajatelkaapa vaikka isoveikkamme huonekalujätti Ikeaa, joka ei vain myy huonekaluja, vaan myös elämysmatkoja, jotka asiakas aloittaa inspiraatioita herättelevällä näyttelykierroksella ja välillä pysähtyy makoisalle aterialle... Tai muotivaateketju H&M:ää, joka vaatettaa nykyisin koko populaation fashionistoista luomukansalaisiin, eivätkä huippudesignereiden mallistot ainakaan menoa hidasta - ja lompakko kiittää ja kumartaa. Mainonta on toimivaa, kun huokeahintaisissa muotivetimissä keikistelevät ne samat mannekiinit, jotka edellisellä viikolla hiihtelivät Guccin näytöslavalla.

Suomalaiset ovat kiistatta menestyvää kansaa luonnontiede- ja teknologiasektorilla. Emme voi kuitenkaan tuudittautua huikeisiin Pisa-tuloksiin, kun oppilaiden pahaolo puskee niskaan. Luovuutta tarvitaan myös edellä mainituilla menestysaloillamme, jotta pystyisimme hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla halussamme olevia resursseja. Tulevaisuutta ajatellen menestyminen mahdollisimman monilla aloilla olisi välttämätöntä, ei siis vain luonnontiede-teknologiasaralla: tulevaisuudesta tai kännykkäjättimme seuraavista siirroista kun ei voi koskaan etukäteen tietää.

Inspiroivaa viikonloppua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti